Daavidin sydän, osa2

Art Katz: The Heart of David

Charles Messier löysi 1.3.1780 kaksi uutta kohdetta luetteloonsa ja tämä M65 oli niistä toinen. Hän kirjoitti: "Se on hyvin himmeä eikä siinä ole tähtiä". Nykyään tiedämme, että M65 on suuri kierteisgalaksi, jossa on miljardeja tähtiä. Kuva: ESA Hubble.

Kuoleman kautta elämään?
Olemme saattaneet kuvitella lauseen "he ovat panneet henkensä alttiiksi" merkitsevän, että kokoamme urheasti rohkeutemme ja juomme maljamme pohjaan asti, kestämme kaiken kiusaamisen sisukkaasti ja "pääsemme perille". Mutta entä jos voitolle pääsy onkin siinä, että kuolemme? Toisin sanoen emme sitkeästi sinnittele ja selviydy, vaan kuolemme sellaisella tavalla, joka jotenkin salaperäisesti palvelee Jumalan tarkoitusperiä?

Sellainen mysteeri kiehtoo minua. Eikö nyt olekin niin, että olemme tulleet sellaiseen vaiheeseen, jolloin meidän tulee löytää aivan uudenlaista herkkyyttä Jumalan tarkoitusperien tajuamiseen, kun tähän asti olemme olleet omien hankkeittemme valtaamia ja etsineet oman viisautemme mukaisia välittömiä ratkaisuja? Kärsimme korvaamattoman vahingon, ellemme osaa nähdä jokapäiväisiä ja näkyviä asioita suhteessa siihen, mikä on ikuista ja kestävää.

Missä taivas ja maa kohtaavat
Ei ollut mikään sattuma, että tärkein apostoli, jolle nämä salaisuudet uskottiin, kohtasi päivittäin ne käytännön elämän arkipäiväiset taakat, joita seurakunnalla oli. Mies, jolla päässä pyöri yleviä näkyjä, oli se sama kaveri, joka askarteli työpäivänsä yksityiskohtien kanssa, kun hän teltantekijänä raatoi elantonsa hyväksi! Jotenkin se on niin ominaista juuri apostolille. Jos elää korkeiden näkyjen ja ikuisten asioiden valtaamana ilman, että on kosketuspintaa maalliseen elämään ja tähän hetkeen, voi ajautua ylihengellisyyteen. Jos taas antaudumme elämään vain tätä hetkeä käytännön asioiden valtaamina, ovat ne kuinka pakollisia ja oikeitakin, kasvaisimme yhtä helposti kieroon. Jollakin tavalla löydämme seurakunnan apostolisuuden syvimmän olemuksen siinä, missä kohtaavat toisensa ajaton ja aikaan sidottu, ja se meidän tulee ymmärtää ja siinä vaeltaa.

Mitä tekemistä tällä on 1.Sam.24:n ja Daavidin kanssa? Mitä käsitystä hänellä olisi voinut olla sanasta "apostolinen", kun sitä ei ollut vielä olemassakaan? Minusta tämän tekstin kauneus juontaa siitä, että siinä on se Daavid, jonka mukaan Daavidin poika sai nimensä ja johon tämä vähäisempi Daavid viittaa. Siinä on jotakin "Daavidista periytyvää", kun siinä Jumalan sydämen mukaan aateloidaan ja määritellään Jumalan valtakunta ja nimetään se Daavidin mukaan. Ja mikä onkaan se "nerous", joka tässä valtakunnassa piilee ja joka ilmeni kuningas Daavidin kautta ja joka myöhemmin nousi täyteen loistoonsa Daavidin Pojassa? Siihen on kätkettynä se jokin, jonka tulisi vallata mielemme.

Välittömän todellisuuden voima
Yhdessä ohikiitävässä hetkessä, sellaisen mielettömän teon kautta, jota emme ehdi harkita tai juonia, ilmenee paras mitä meissä on - tai pahin. Kun eteemme tulee yllättävä hetki, jota emme osanneet ennakoida ja jota emme osanneet varoa - meidän reaktiomme siinä hetkessä, kun toimimme spontaanisti, ilmentää sitä, mitä todella olemme! Uskon, että meistäkin on tarpeen löytää samaa, mitä löytyi Daavidista sellaisella hetkellä, joka aidosti edusti hänen persoonallisuuttaan ja josta Jumala niin riemastui ja joka miellytti häntä.

Rukoilkaa seurakunnan puolesta, että se, mitä Daavid teki spontaanisti, tiedostamatta luultavasti ollenkaan tekonsa kauaskantoisia seurauksia, me tekisimme tietoisesti niin, että se vaikuttaisi Jumalan ikuisiin tarkoitusperiin. Sillä emmekö olekin tulleet sellaiseen Valtakunnan aikaan, jossa se mikä tapahtuu yhdessä paikassa vaikuttaa kaikkeen kaikkialla? Eikö kaiken mitä teemme tulekin olla "Daavidin hengen mukaista" sekä luonteeltaan että konkreettisesti? Eikö tässä juuri ilmenekin "Jumalan moninainen viisaus", jonka toteuttamista henkivaltojen ja erilaisten maailmanvaltiaiden edessä Jumala odottaa? Jos emme kykene näkemään itseämme tällaiseen asiayhteyteen kuuluvina, on se yksinkertaisesti sokeutta ja meissä nollautuu sellaisen seurakunnan mahdollisuus, jonka tulisi olla avainasemassa ja ratkaiseva tekijä Israelin ennalleen palauttamisessa. (jatkuu)

Art Katz

Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.