sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Natanael ja ennakko-odotuksemme

Art Katz: Nathaniel – A Key to Breaking the Power of our Predictable Christianity

Tässä kuvassa nähdään kaksi galaksia, jotka ovat törmänneet toisiinsa ja imeneet toisistaan materiaa, jonka keskellä tapahtuu voimakasta tähtien syntymistä. Tätä paria kutsutaan Antenni-galakseiksi, koska niillä on pitkät pyrstöt molemmilla (eivät näy tässä kuvassa). Kuva: ESA Hubble.
Johanneksen evankeliumissa on outo lausunto, jonka Jeesus sanoo miehelle nimeltä Natanael. Minusta vaikuttaa siltä, että Natanael oli silloin ja on vieläkin tyyppiesimerkki miehestä, jolla on jalat tukevasti maassa. Ehkä häntä voisi verrata henkilöön, joka kaipaa jotakin keskinkertaisen ja tavanomaisen juutalaisen uskon lisäksi tai tavanomaisen kristinuskon lisäksi, joka on niin evankelisen kilttiä.

Hänen sydämessään on jotakin, joka aidosti edustaa Israelin kansalaista, ja hänestä kuvastuu henkilö, joka on tyytymätön siihen, mitä on tähän asti nähnyt - jopa siihen kaikkein parhaaseen osaan karismaattisuudesta ja helluntailaisuudesta, mitä esiintyy tämän sukupolven aikana. Hän oli tullut sellaiselle paikalle, jossa hän oli melkeinpä kyyninen: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Mutta sitten:

Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!" "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: "Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla." Joh.1:47-48.

Tunnustus, että Jeesus oli nähnyt Natanaelin viikunapuun alla, vakuutti Filippuksen. Kirjoitukset osaavat vaieta asioista ja olla hienovaraisia eivätkä ne selitä meille, mitä tämä pieni sananvaihto pitää sisällään. Minulla on sellainen tunne, että Natanael oli mies, joka oli tullut jotenkin alakuloiseksi siitä, että asiat olivat niin kuin olivat, uskonnolliset asiat varsinkin, eikä hän nähnyt tietä ulos. Jeesus näki hänen sydämeensä, joka oli hengellisesti levoton ja tyytymätön. Niinpä hänen vastauksensa Natanaelille on erittäin valaiseva:

Jeesus sanoi hänelle: "Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä." Ja hän jatkoi: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on." Joh.1:50-51.

Jeesus viittaa uneen, jonka Jaakob näki (1.Moos.28), kun hän pakeni veljeään Esauta ja näki portaiden nousevan kohti taivasta. Sanotaan, että kun hän katseli tuota näkyä, "Jaakob heräsi unestaan". Meidän tulee saada kokea jotakin, joka tempaa meidät pois tavallisuuden unesta, asioista jotka ovat niin kuin ovat, asioista jotka olemme ymmärtäneet aina tietyllä tavalla, asioista jotka ovat tavanomaisia ja ennalta arvattavissa, asioista jotka koskevat sitä, miten olemme tottuneet viihtymään jumalanpalveluksissamme. Tarvitsemme sellaista uutta näkemisen kykyä, joka kurottuu avaamaan meille syvemmän todellisuuden ja tekemään meistä ihmisiä, jotka tuovat apostolisen uskon maan päälle. Miten muuten voisimme vapauttaa niitä, jotka ovat tavanomaisen ennalta arvattavuuden sitomia ja kiinni sellaisessa, joka on tätä aikaa ja tätä maailmaa?

Jos seurakuntaelämä on tavanomaista ja ennalta arvattavaa ja on vain väline, jolla kokoukset välitetään ihmisiltä ihmisille - kuinka raamatullisina ja oikeaoppisina tahansa - ei meistä koskaan tule taivaan portteja niitä varten, jotka muuten joutuvat kadotukseen. Taivaan ja maan välillä on kohtauspaikka, jossa meidän tulee liikkua ylös ja alas kuin Jumalan enkelit tuodaksemme taivaasta jotakin tälle kansalle ja tähän paikkaan, jossa he muussa tapauksessa tuhoutuisivat oman kansallisen kulttuurinsa keskellä.

Olemmeko nähneet jotakin enemmän? Olemmeko heränneet unestamme?

Art Katz

Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti