sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Aitouteen, osa3

Ed Waken: Authentic (part 3 of 4)

Tässä on kuva kvasaarista 3C 273, joka sijaitsee 2,5 miljardin valovuoden päässä. Se on yksi lähimmistä kvasaareista, mitä tunnetaan. Kvasaarit ovat hyvin valovoimaisia ja energisiä radioaaltojen ja valon lähteitä johtuen sen keskellä olevasta massiivisesta mustasta aukosta. Kuvassa näkyy parinsadan tuhannen valovuoden mittainen supernopea purkaussuihku, jonka kvasaari on 'ampunut' avaruuteen. Kuva: ESA Hubble.
Muistan, kuinka istuin raamattukoulun tunnilla ja kuuntelin professoria, joka kertoi johtamastaan seurakunnasta. Hän kertoi pastorina olemisen vaikeuksista, iloista ja etuoikeuksista. Sitten hän alkoi puhua siitä, miten yksinäistä on olla pastori, ja yleensäkin johtaja. Hän kertoili kokemuksiaan ja esitti sitten väittämän, jota en ole voinut koskaan unohtaa.
Hän sanoi, että käytännössä hän ei voisi olla läheinen ystävä kenellekään siinä seurakunnassa, jota hän johti. Hän sanoi, että se oli se välttämätön hinta, mikä piti maksaa siitä, että sai pitää asemansa johtajana. Hän totesi, että hän voisi kertoa omista tunteistaan ja siitä kivusta, jota koki seurakunnassa, ainoastaan muille pastoreille, jos he ymmärtäisivät ja lupaisivat olla käyttämättä tietoa häntä vastaan.

Tällainen kuva johtajuudesta on kyllä laajemmalle levinnyt kuin saattaisi olettaa. Minulla on 30 vuoden kokemus johtajuudesta seurakunnassa ja sanoisin, että pelko siitä, että joku käyttää hyväkseen kuulemiansa tietoja ja vaikeuksia, on juuri se tekijä, joka ajaa pastoreita ja johtajia sulkeutumaan ja varjelemaan haavoittuvia puolia elämästään. Tämä aiheuttaa sen, että monet seurakunnat ovat heikkoja.

Kun tällainen ajattelutapa omaksutaan, se voi aiheuttaa huonon ilmapiirin seurakuntaan. Tämä ajattelutapa edustaa sitä asennetta, että jos joku on rehellinen ja aito, se on vaarallista ja sitä pitäisi välttää. Monille seurakunnan johtajille ja kävijöillekin riski paljastua tai joutua ilmiannetuksi on liian suuri. Nämä ihmiset päättävät siis olla syvimmältään tekopyhiä, etäisiä ja muista erottuneita. Seurakunta kärsii lopulta tästä hyvin paljon eikä sen takia pitäisi toimia näin.

Vaaditaan rohkeaa johtajuutta, jotta voi olla aito haavoittuvilla alueilla elämässään, ja pitää olla enemmän huolissaan muista ihmisistä ja heidän terveydestään kuin omasta maineestaan tai kivusta, jota ehkä joutuu kestämään. Olen kokenut sen kivun, jota joutuu kärsimään, kun haluaa olla aito. Minua on petetty, kolhittu ja lyöty, kun olen halunnut olla elämässäni avoin. Ihmiset ovat käyttäneet hyväkseen paljastuksiani saadakseen itselleen siitä jotakin hyötyä, ja sellainen on vaikeaa. Mutta enemmän kuin mielipahaa, olen kokenut sitä iloa ja vapautta, jota sellaiset ihmiset saavat kokea, jotka ovat oppineet arvostamaan aitouden ja heikkouden suuruutta. Vaatii nöyryyttä olla aito ja heikko, mutta samaan aikaan se antaa rohkaisua niille, joita haluat johdattaa Jeesuksen luo.

Haluan asettaa tämän kaiken taustaksi, kun haluan lyhyesti jakaa kanssanne joitakin entistä aidomman elämän arvoja ja velvoitteita. Kyky olla läheinen ystävä toisten seurakuntalaisten kanssa ja halu korottaa Jeesusta, joka on muuttanut sinut kokonaan, on paljon voimallisempi ja myös turvallisempi elämän asenne kuin oman itsensä varjeleminen ja sen salaileminen, kuka oikeasti olet.

Aitouden arvot
Aitous laskee alemmaksi sen riman, jonka mukaan elämme elämäämme Jeesukselle, ja tekee meistä helpommin lähestyttäviä. Sen sijasta, että pyrkisimme tavoittamaan jotain epäaitoa täydellisyyttä, voimme oppia elämään rehellisesti samalla, kun omaksumme Kristuksen ominaisuuksia (1.Tim.4:15). Ihmiset oppivat, että kun he lankeavat - niin kuin me kaikki - he voivat nousta ja mennä eteenpäin (Saarn.4:9-10). Aitous on virkistävää ja vapauttaa meidät siitä teeskentelemisen taakasta, ettei meidän muka tarvitse painia ongelmien kanssa. Jos yritämme teeskennellä olevamme lähes täydellisiä, siitä tulee valheessa elämisen taakka eikä Jeesus halua, että elämme niin (Ef.4:14-16). Kun tuomme esiin heikkouksiamme, se tosiasiassa tekee tyhjäksi voiman, joka syntiemme piilottamisella on tunne-elämäämme. Jos peitämme syntejämme näkyvistä, se oikeastaan saa aikaan sen, että elämme pimeydessä. Kun tuomme syntimme valoon, näiden syntien valta silloin häviää (2.Tim.2:21-22).

Tässä yhteenvetona kolme pääkohtaa yllä olevasta kappaleesta. Aitouden arvot sallivat:
  • kenen tahansa liittyvän mukaan, koska Jeesuksen kanssa eläessä rima on laskettu alas (tämä ei tarkoita, että hyväksymme syntiset elämäntavat  - vrt.Room.6).
  • että uskovat saavat olla omia itsejään samalla, kun he pyrkivät Jeesuksen kaltaisuuteen. Tämä tekee ihmiset uskossa terveemmiksi eikä suinkaan sairastuta heitä.
  • että täydellisyyden tavoittelun luoma valheessa elämisen taakka nostetaan hartioilta pois (1.Joh.1:8-10).
Aitouden vaatimat velvoitteet
Kun elämme tuoreesti ja aidosti, joudumme vaaraan, että meidät väärinymmärretään. Kun kerromme vaikeuksistamme, heikkouksistamme ja synneistämme (sopivissa yhteyksissä - on syntejä, joita on syytä paljastaa vain harvoille, mutta paljastaa kuitenkin) ja elämme kysymyksien ja epäonnistumisten sävyttämää autenttista elämää, joudumme vaaraan joutua ilmiannetuiksi. Jotkut voivat luvata vaieta rakkauden nimissä ja säilyttää luottamuksellisuuden, mutta sitten tyhmyyttään tai viattomuuttaan lipsauttavat sinun elämästäsi asioita, joita et haluaisi kerrottavan muille ihmisille. Vaara joutua satutetuksi on ilmeinen. Vaara on niin ilmeinen, että on syytä säilyttää rohkeus ja kuuliaisuus rehellisen elämäntavan periaatteille silloin, kun pyrimme Kristuksen kaltaisuuteen toinen toisemme kanssa kilvoitellessamme.
Nämä aitouden arvot siis sisältävät seuraavat riskit:
  • joudumme väärinkäsityksien uhreiksi
  • joudumme ilmiannetuiksi
  • meitä loukataan
Kuinka siis pitäisi elää? Haluaako Jeesus, että suojellaksemme itseämme elämme täydellisyyden illuusiossa, vai haluaako hän, että otamme riskejä ja olemme aitoja? Eikö meitä kutsutakin kuolemaan itsellemme ja ottamaan ristimme joka päivä? (Luuk.9:23-24). Eikö meidän tulisikin elää niin, että rehellisesti pyrimme kohti taivaallista kutsumustamme olla Jeesuksen kaltaisia? Eikö meidän tulisikin antaa ihmisille rohkaisua elää väkevästi Jeesusta palvellen, kun pyrimme yhdessä eteenpäin uskonyhteisönä?

Aito elämäntapa on se tuore polku, jota seurakunta kaipaa suuresti saada kulkea tänä historian aikana. Maailma kaipaa kuollakseen kuulla tällaisesta tuoreudesta. Rukoilen, että sinä päätät viedä maailmalle totuudellisen sanoman hänen armostaan, joka ilmenee heikkouksiemme keskellä. Pyrkikäämme siis yhdessä kohti Jeesuksen kaltaisuutta.

Ed Waken

Copyright © Edward Waken 2014. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: Thoughts Out There by Ed

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti