Synnin hallitseminen - huono ajatus!

Ross Rohde: Sin Management: Bad Idea!

Tämä avaruuden perhonen tunnetaan koodinimellä AFGL 4104 tai Roberts 22. Se on elämänkaarensa loppua lähestyvä tähti, joka levittää materiaa ympäristöönsä. Kuva: ESA Hubble.

Jos arvioimme asioita sen mukaan, mitä monet uskovat tänä päivänä sanovat, ja etenkin sen mukaan, kuinka he tekevät, ulkopuolinen tarkkailija voisi päätellä, että kristinuskossa on kysymys synnin hallitsemisesta. Sillä tarkoitan, että kristinuskossa näyttää olevan kysymys siitä, olemmeko hyviä ihmisiä. Siitä ei ole kysymys. Se olisi vain sivutuote - tärkeä sivutuote, mutta sivutuote joka tapauksessa.

Haluan selittää, miksi synnin hallitseminen on minusta huono ajatus. Jos alamme miettiä asioita siltä kannalta, onko käytöksemme oikeanlaista, silloin me itse asiassa yritämme elää kristityn elämää omassa voimassa. Minkälaisia ovatkaan tämän elämänkatsomuksen ja elämäntavan väistämättömät tulokset? Kun "otamme synnillisen elämämme hallintaamme", me samalla työnnämme Pyhän Hengen (ja hänen voimansa) pois pelistä ja pyrimme olemaan hyviä omassa lihallisessa heikkoudessamme. Se on vähän samaa kuin yrittäisimme saada aikaan atomipommin vaikutusta ilotulitteilla.

Menetelmämme johtaa meidät kokonaiseen sarjaan muitakin asiaankuulumattomia hengellisen elämän käyttäytymismuotoja. Me päädymme siihen, että meillä on salaisia syntejä, joita vastaan meillä ei ole asettaa mitään aseita. Niinpä kätkemme pimeän puolemme ja pidämme yllä epätodellisia kulisseja. Meidän imagostamme tulee meille entistä tärkeämpi ja se jättää varjoonsa meidän todellisen hengellisen elämämme. Tämä puolestaan ajaa Hengen pois entistä kauemmaksi meistä, koska olemme kadottaneet näkyvistämme oman todellisuutemme, puhumattakaan Hengen todellisuudesta. Kuvaan tässä siis tekopyhyyttä. Kysypä itseltäsi, miten Jeesus suhtautui uskonnollisiin teeskentelijöihin.

On myös olemassa sosiaalinen paine, joka tarkoittaa, että säännöt (ja niiden noudattaminen) tulee tärkeämmäksi kuin aito hengellisyys, jossa olemme yhteydessä Pyhän Hengen elämään. Sosiaaliset yhteisöt päätyvät usein siihen, että niiden piirissä painotetaan yhä enemmän ja enemmän sääntöjä. Mitä enemmän sääntöjä on ja mitä enemmän ohjeita tarkennetaan ja viilataan, sitä parempi. Miksi? Koska oletetaan, että elämällä sääntöjen mukaan, pysymme pyhinä. Kun tosiasiassa Henki kaikkoaa luotamme, kun yritämme hankkia Jumalan hyväksyntää noudattamalla sääntöjä. Aina on olemassa kristittyjä ja kristillisiä yhteisöjä, jotka ovat vielä lainalaisempia kuin me itse. Se ei kuitenkaan ole asian ydin. Ydinkysymys on, aiommeko todella elää kristityn elämää noudattamalla sääntöjä, ohjeita ja suosituksia (miksi niitä haluatkin nimittää), vai Jumalan Hengen voimasta, joka tekee meissä työtään?

Jos ajatellaan ihmisjoukkoa, joka toimii tuolla tavoin (hengellinen yhteisö/seurakunta), mihin lopulta päädymme? Me päädymme pelon vangeiksi. Pelkäämme, että "emme toimi oikein", pelkäämme että meidät ilmiannetaan, pelkäämme että muut saavat tietää, pelkäämme siis omaa todellista itseämme. Me myös päädymme olemaan yhteisö, jossa harjoitetaan hengellisen roolin esittämistä ja kilpaillaan keskenään siitä, kuka näyttää kaikkein pyhimmältä. Se on kauhean ilkeää ja hyvin tuskallista.

Lopputuloksena on tuomitseva hengellinen yhteisö, sillä teeskentelijät pyrkivät mieluummin kontrolloimaan muiden syntejä kuin käsittelemään omiaan. Sen sijasta, että elettäisiin armollisessa ilmapiirissä, jossa kaikki olemme rikkinäisiä syntisiä, jotka onnumme eteenpäin sillä polulla, joka vie lähemmäksi ja lähemmäksi Jeesusta, me päädymmekin olemaan vaarallinen yhteisö, jolla on tekopyhät kulissit ja joka vain teeskentelee olevansa armon yhteisö. Kukaan ei halua olla se ensimmäinen, joka avaa suojakuorensa. Kuvailen siis tässä fariseuksia ja samalla suurta osaa siitä kristillisestä elämästä, jota näemme tänä päivänä.

Tällainen uskovien yhteys koostuu omavanhurskaista yksilöistä, mikä tosiasia alkaa hallita yhteisön jäsenten luonnetta. Siitä tulee vaarallinen, kivulias ja yksinäinen paikka. Useimmat ihmiset, jotka kokevat tämän, jäävät paikalleen (jos he vaan jotenkin kykenevät sietämään sitä), koska eivät tiedä muutakaan vaihtoehtoa tai he olettavat, että se on ainoa paikka, jossa voivat olla yhteydessä Jeesukseen. Mutta Jeesuksen henki ei ehkä viihdy näissä yhteisöissä mitenkään erityisen hyvin. Hänet korvataan paljolla Jeesuksesta puhumisella. Eikä se ole sama asia.

Mitä siis tilalle? Haluamme löytää paikan, jossa voimme löysätä nutturaa. Haluamme löytää paikan, jossa voimme olla omia itsejämme, kaikessa rikkinäisyydessämme. Haluamme löytää paikan, jossa muut oikeasti välittävät meistä - ihmisinä, ei jonain projekteina. Haluamme löytää paikan, jossa ainoa mitä varten kokoonnutaan, on Jeesuksen kohtaaminen, ja missä meillä on ympärillämme ihmisiä, jotka rakkaudella auttavat meitä huomaamaan, missä Jeesus on meidän elämässämme, ja auttavat meitä pääsemään lähemmäksi häntä. Ja päädymme auttamaan toisia samalla tavoin.

Sellaista paikkaa voidaan kuvata sillä, että siellä vallitsee rakkauden, ilon, rauhan, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden, hellyyden ja itsekurin ilmapiiri. Toisin sanoen siellä hallitsee Pyhä Henki, joten olemme turvassa ja rakkauden sylissä. Ja koska Henki on siellä läsnä ja hallitsee meidän elämäämme, meillä lopultakin on aidosti voima elää elämäämme sillä tavalla kuin Jeesus haluaa ja sillä tavalla kuin me itsekin rehellisesti ottaen haluamme. Sen vuoksi Paavali ehdotti älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne (Ef.5:18). Ei ole kysymys siitä, että juopottelu olisi jotenkin hyväksyttävää, vaan siitä, että ainoa tapa taistella syntiä vastaan on elää Jumalan Hengen hallitsemaa elämää. Emme kykene siihen omin voimin, vaikka kuinka yrittäisimme.

• Oletko koskaan rehellisesti sanoen ja totta puhuen ollut jäsen yhteisössä, joka elää yllä kuvatulla tavalla?
• Luotatko itseesi riittävästi, että tiedät kuinka kuulla Pyhän Hengen puhetta ja seurata Hengen johdatusta siihen pisteeseen asti, että säännöt eivät enää ole tarpeellisia elääksesi hyvää elämää?
• Jos on mahdollista elää Jumalan tahdon mukaista elämää ilman sääntöjä, mitä sitten tekevät kaikki Uuden testamentin säännöt Raamatussa - puhumattakaan Vanhan testamentin lakipykälistä?
• Oletko koskaan ihmetellyt, miten ensimmäisen sukupolven kristityt saattoivat olla niin voimallisia uskossaan, vaikka heillä ei vielä ollut Uutta testamenttia? Tarkoittaako tällaisten radikaalien kysymysten tekeminen sitä, että en arvosta Raamatun kirjoituksia?

Ross Rohde

Copyright © 2014 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.