Kaksi kuuliaisuustarinaa

Ross Rohde: Two Listening Stories

Astronautit korjasivat Hubble-teleskoopin lopulliseen kuntoon viidennellä lennolla. Se viivästyi vuoden 2008 lopulla, mutta matkaan päästiin viimein maaliskuussa 2009. Kuva: ESA Hubble.

Lois kertoo:
Olimme menossa El Pasosta kotiseurakuntakonferenssiin Dallasiin. Kun se oli ohi, me vietimme iltaa kämppäkaverin kanssa. Hän oli yksinhuoltajaäiti ja ollut jonkin aikaa työtön. Hänen tilanteensa oli toivoton. Kun vietimme aikaa yhdessä, kysyin Herralta, pitäisikö minun antaa hänelle rahaa. Herra sanoi "kyllä" ja minä kysyin "paljonko?" Hän sanoi "700 dollaria".

Aika mielenkiintoista sinänsä, mutta koska en ollut antanut Jumalalle viime kuukausina oikein mitään, suurin osa siitä oli jo valmiiksi sivuun pantuna. Otin puuttuvan osan summasta säästöistäni ja laitoin rahat kuoreen. Ennen kuin lähdimme eri teille, annoin hänelle rahat.

Ylenpalttisten halausten ja ilonpurkausten jälkeen, hän kysäisi, voisiko hän laskea rahat. Sitten hän katosi huoneeseensa. Hän tuli ulos itkien. Hän tarvitsi parin päivän sisällä 600$ tai muuten hänet häädettäisiin asunnostaan. Oli vähän koomista, kun lähdettyämme hän etsi meidät käsiimme ja halusi antaa 100$ meille takaisin. "Laskin väärin", hän sanoi, "voitte saada nämä 100$ takaisin!" Sanoin hänelle naurussa suin: "Minä ajattelin maksaa sinun ruokaostoksesi myös! Mene hakemaan jotain syötävää!"

Minusta on hienoa, kuinka Jumala huolehtii ruumiinsa jäsenten tarpeista. Tiedän, ettei Jumala halunnut jättää häntä asunnottomaksi, mutta sain etuoikeuden olla osa hänen huolehtivaa suunnitelmaansa. Sain siunauksen itse, kun sain olla mukana aikaansaamassa hänen siunaustaan!

Tim kertoo:
Otin 10-vuotiaan poikani kanssa mukaamme koripallon ja menimme kadun toisella puolella olevalle kentälle heittelemään muutamia koreja. Kun tulimme pelikentälle, näimme pyörätuolissa istuvan mustan miehen, jolla oli koripallo sylissään. Kun pääsimme lähemmäksi, totesin, että kaveri oli CP-vammainen, joka tuskin pystyi liikuttamaan käsiään. Hän tervehti meitä leveällä hymyllä ja kuola suusta valuen hän pyysi meitä pelaamaan kanssaan.

Olin hieman sisimmässäni tyytymätön, koska olin tullut kentälle pelaamaan ihan oikeaa koripalloa poikani kanssa. Kun olimme vaihtaneet pari sanaa, huomasin, että hänen kaulassaan roikkuvassa avainketjussa oli kirjaimet WWJD. Kysyin häneltä, tiesikö hän, mitä nuo kirjaimet tarkoittivat. Vähän vaikeasti tulkittavalla puheellaan hän sai sanotuksi: What Would Jesus Do (mitä Jeesus tekisi). Kysyin häneltä: Tunnetko Jeesuksen? Hänen kasvonsa loistivat, kun hän sanoi: "Pystyn mihin vain Kristuksen avulla, joka minua vahvistaa" (vrt.Fil.4:13). Olin ällikällä lyöty. Pääsin saman tien yli tyytymättömyydestäni. Tajusin, että viestintuoja oli tällä kertaa niin erikoinen, että hänen täytyi olla Jumalan lähettämä.

Sain tietää, että hänen nimensä oli Malcolm. Kysyin häneltä, missä seurakunnassa hänellä oli tapana käydä. Hän virnisti ja sanoi, että hän kävi eräässä paikassa San Josessa, mutta siellä ei hänestä tykätty. Kun hän kysyy heiltä jotakin, he näyttävät vaivautuneilta. Itsekseni ajattelin, että tiedän hyvin, mitä tarkoitat. Pohdiskelin mielessäni, pitäisikö minun kertoa siitä pienpiiristä, joka kokoontui kodissani kadun toisella puolella. Ajattelin voivamme tavoittaa koko naapuruston, mutta hänen kanssaan se ei ehkä onnistuisi. Se oli tietysti ajatus, joka syntyi lihallisen luontoni innoittamana. Kuulin Jumalan sanovan: "Kutsu hänet kotiisi, senkin hölmö. Se voi johtaa siunauksiin, joista sinulla ei ole aavistustakaan". Henki vei voiton tässä taistelussa ja kutsuin hänet mukaan tähän pienpiiriin, johon jokaista kynnelle kykenevää kutsutaan mukaan ja osallistumaan kysymyksineen, sillä Raamattu neuvoo meitä tekemään juuri niin. Hän lupasi tulla. Sanoin, että tekisin häntä varten rampin, jotta hän pääsee sisään.

Seuraavien neljän vuoden ajan Malcolm osallistui piiriimme ja meille syntyi ainutlaatuinen yhteys, jollaista en ole ennen kokenut. Siinä hän opetti minua ja minä opetin häntä. Jos minun pitäisi palauttaa mieleeni kaikki, mitä teimme yhdessä ja opimme toisiltamme, pitäisi kirjoittaa kirja. Tärkein asia, jonka opin, oli se, mitä tarkoittaa "pestä toinen toisensa jalat". Se on läksy, jota ei opita tai voida opettaa jossakin pyhäkössä, seminaarissa tai pyhäkoululuokassa. Se voidaan oppia vain sellaisessa elävässä tilanteessa, jossa Jeesus kohtaa meitä tekemällä jotakin odottamatonta, joka vaatii suurta nöyryyttä ja kärsivällisyyttä, ja me vastaamme siihen haasteeseen iloisen kuuliaisina. Niin, saimme tuhansia siunauksia, sekä minä että muut, mukaan lukien meidän poikamme, jotka näkivät isänsä opettavan heille esimerkin kautta, kuinka jalkoja pestään.

• Mitä opit Lois'n ja Timin kertomuksista?
• Jumalan ääni ei ole aina kuultava, missä muissa muodoissa se voi ilmetä?
• Jumala puhui hyvin tarkasti Lois'lle ja kertoi tarkan summan, mitä hänen piti antaa. Viestiikö Jumala sinulle näin tarkasti? Mitä vaatisi, että saisimme tarkemman kuulon?
• Jumala pyysi Timiltä jotakin, joka meni alkuun eri suuntaan hänen oman tahtonsa kanssa. Mistä tiedämme, milloin pitää reagoida loogisesti ja milloin toimia vastoin omaa aikomusta?

Ross Rohde

Copyright © 2014 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.