torstai 4. heinäkuuta 2013

Luottamuksen Magna Carta

Magna Carta of Trust by an Out-Of-Control Disciple from Leonard Sweet's Soul Cafe

Hubblen huoltotyö käynnissä 2009, kuvassa astronautti John Grunsfeld ja hänen visiiristään heijastuu työpari Andrew Feustel. Kuva: ESA Hubble.
Olen osa seurakuntaa, joka on kontrollin ulkopuolella. Olin ennen kontrollifriikki, mutta nykyään olen opetuslapsi, joka ei anna kontrolloida itseään. Olen luovuttanut kaiken hallintavallan Jumalalle. Luotan Henkeen ja tottelen häntä. Olen hypännyt aidan yli, olen ylittänyt rajan, olen poistanut kaikki jarrut, en pitäydy mihinkään vanhaan. Mitään paluuta ei ole, ei mitään epäröintiä, viivyttelyä, perääntymistä, luovuttamista eikä vaikenemistakaan. Tämä on elämää, joka käy vastoinkäymisiä päin, menee systeemin ulkopuolelle, ylitse muurin, tämä on elämä-peli, jossa ei ole muuta maalia kuin "tapahtukoon sinun tahtosi"...
Olen tarpeeksi ollut johtajasusien, sirkuskoirien, kaikenlaisten päällepäsmäreiden ja jopa palveluskoirien sylikoirana. Olen saanut tarpeekseni sääntöjen noudattamisesta, olkoon säännöt herra Robertsin laatimia järjestyssääntöjä tai Neiti Hyvätapaisen laatimia etikettisääntöjä tai Martha Stewart'in laatimia Hyvän Elämän sääntöjä tai Louis Farrakhan'in laatimia sääntöjä siitä, minkälaisia ihmisiä amerikkalaiset eivät ole, tai Merril Lynch'in periamerikkalaiseen tyyliin laatimia sääntöjä Kuinka huolehdit rahoistasi/Mitä jää viivan alle/Taloudellisen nousun periaatteet.

En elä miellyttääkseni hallitsevaa kulttuuria tai palvellakseni mitään byrokraattisia hallintoja, jotka edustavat jonkinlaista show'ta, joka ei johda minnekään. Elän miellyttääkseni Herraani ja Vapahtajaani. Hengelliset aistini ovat läpäisseet pintavaahdon ja hömpänhömpän makutestin ja erotan mikä on tulta ja mikä jäätä.

Toisinaan koen kutsumusta teroittaa sanan säilää ja toisinaan tylsyttää sitä. Älkää tuputtako minulle mitään vanhan ajan uskontoa. Älkää tuputtako minulle mitään uuden ajan uskontoa. Antakaa minulle uskonto, joka pätee kaikkina aikoina, ja joka on kovaa kuin kallio ja pehmeää kuin lumi.

Olen lakannut yrittämästä luoda toimivaa elämää ja olen enemmänkin yrittänyt saada elämäni soimaan oikeaa säveltä. Olen saanut tarpeekseni kakkosluokan tunnekokemuksista, kolmannen luokan unelmista, alhaisen riskin ja korkean koron kaupoista ja erilaisista hanhenmarssiharjoituksista ja lippujen heiluttelun ristiretkistä. En enää elä minkään muun puolesta enkä mitään muuta varten kuin sellaista varten, jonka Jumala on luonut esiin, joka on Kristus-keskeistä ja Hengen johtamaa.

Minua ei voi ostaa kukaan suuri persoonallisuus, en myy itseäni luontaisetujen, aseman tai voiton tähden. En aio antaa periksi, vaikka voin kyllä antaa periksikin... nimittäin avoimuudelle, sydämen nöyryydelle ja hengen anteliaisuudelle. Jos joudun olemaan alimiehitetty ja ylikuormitettu, en roiku sellaisessa paikassa. Pysyn siellä, juoksen siellä, rukoilen siellä, uhraudun siellä, kestän siellä - totta puhuen teen siellä kaikkea muuta paitsi roikun. Kasvoni suuntaan ylöspäin, jalkani suuntaan eteenpäin, katseeni kohdistan tarkasti, tulevaisuuteni on epävarma, polveni ruvella, tuolini tyhjä, sydämeni kuormitettu, henkeni valaistu - tieni on kaita, mutta kutsumukseni avara.

En aio antaa suosion viedä harhaan, kritiikin tai tekopyhyyden johtaa maineen menettämiseen tai keskinkertaisuuden takia päätyä tyhjänpäiväisyydeksi. Olen järjestäytyneen uskonnon paras ystävä ja pahin painajainen. En aio perääntyä, pysähtyä, sulkeutua tai antaa periksi ennen kuin olen saarnannut saarnani loppuun, opettanut opetukseni loppuun, parantunut itsestäni täysin tai raahattu Jumalan kutsumustieltä sivuun, siltä tieltä, joka on uskottu kaikesta kontrollista vapautetuille seurakunnan jäsenille... vapauttaakseni ahtaaseen rakoon joutuneita, ovat he sitten sorrettuja tai yläluokkaisia, syrjäytyneitä tai aliedustettuja.

Minun perustavaa laatua oleva identiteettini elämässä on olla Jeesuksen opetuslapsi - mutta vielä enemmänkin, nimittäin opetuslapsi, joka elää Kristuksessa, joka ei vain yksinkertaisesti vaella läpi historiansa "hänen askelissaan", vaan haluaa vielä syvemmässä mielessä vaeltaa HÄNEN HENGESSÄÄN.

Siihen asti, kun hän tulee takaisin tai kutsuu minut kotiin, saatte nähdä minun täyttävän kutsumustani eikä vain tappavan aikaa, niin että hän eräänä päivänä voisi poimia minut mukaansa ja asettaa aikakausien saatossa eläneiden pyhien joukkoon. Silloin käy selväksi... että se oli kaiken vaivan arvoista, kun saan kuulla nämä sanat, kaikkein hienoimmat sanat, mitä kukaan voi kuulla:

"Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija... kaikesta kontrollista vapautettu opetuslapsi."

Len Sweet

Copyright © Leonard Sweet 2013. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: LeonardSweet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti